Vihaa

En halua edes kuulla mitä sanot.
    Olen vihainen.
"Mä olen pahoillani"
     Miksi edes pyydät anteeksi?
Puren hampaat yhteen.
     Haluan heittää tavaroita päin seiniä.
Anna minun repiä hiukseni irti ja huutaa sinulle.

Voikukka

Olen voikukka ruusutarhassa.
Mutta kerrankin

joku valitsi yksinkertaisuuden kauneuden sijasta.

Poimi minut.

12

12 kuukautta ja 12 minuuttia.
Niin kauan minulta se vei.

   Tajuta, ettei kaikki ole ennalta kirjoitettua

Sanoja kirjassa, jota Jumala ja Saatana yhdessä selaavat.
Valitsevat nauraen, kuka seuraavaksi hyppää alas pilvenpiirtäjän katolta.

Hiekkaa (huhtikuu 2014)

Minä maalaan ja sinä soitat.
Kätesi rummuttavat tahtia,
sormesi näppäilevät sointuja.
Minä yritän maalata tunteeni esiin.
Näyttää sinulle millaista se on.

Katsella elämänsä valumista hiekan tavoin sormien välista alas tyhjyyteen.

Muistoja (helmikuu 2014)

Onko mielessäsi enää ajatuksia minusta?
Kuinka harhailin kahelta yöllä luoksesi,
kuinka itkin mustia ripsiväritahroja paidallesi,
kuinka istuin keittiössä aamupalalla, antaen sinun vielä nukkua.
Muistatko enää, että olin joskus osa elämääsi?

Virheitä (maaliskuu 2014)

Kuiskataan sanoja toistemme korviin.
Maistetaan toistemme huulia.
Humallutaan toistemme tuoksuista.
Tullaan riippuvaisiksi naurusta.
Purraan toistemme kaulat fritsuille.
Rakastutaan.

Vain huomataksemme aamulla kaiken olleen virhe.

Korjataan minut

Maalataan lohkeavalle pinnalle uusi maali.
Siloitetaan lakanan rytyt.
Istutaan sylikkäin ja suudellaan, kun vuorokausi vaihtuu.

Sinä sait surun vaihtumaan onnen kyyneliin.

Kaksi puuta juurineen

Pujotat sormet omieni lomaan.
Suutelet ja annat ymmärtää ettei mikään aijokkaan muuttua.

Me olemme tässä.
Kasvamassa yhdessä.
Erilleen tai yhteen.

Nimetön

Koen olevani huono asioissa.

En aina osaa puhua,
kertoa tunteistani sinulle.
En aina osaa itkeä kun pitäisi,
enkä muodostaa lauseita sopiviksi.

Haluan oppia keksimään edes runoilleni nimiä. Nimissä olen huono.

Mustelmani

Lyöt minua.
Kasvoillani helottaa

ensin punainen,
sitten violetti,
sininen,
vihreä,
keltainen.

Lyö minua uudestaan.

Sunnuntain kyyneleet

Eilisen kyyneleet tuntuvat painavina silmäkulmissa.
Maanantai on kaikista pahin.
Takana vain muutama tunti unta.

    Jos laskeen katseeni lattiaan, et ehkä nää sieluuni, joka heijastuu silmieni kyynelistä.

Pilvilinnojani

Pilvilinnat taivalla.
Valkeaa hattaraa ja pitsireunoja.

  Sellaista elämäni oli.

Nyt piiloudun hatun lierin alle,
piiloon kaikelta.
Ja äiti sanoi että olen vanhentunut.

    Näkeekö sen jo?

Pysyn paikallani

Ihoni on sammaloitunut,
olen juurtunut paikoilleni.

   Haluan liikkua.

Rakastan sinua

Kävellään käsi kädessä auringossa.
Kävellään käsi kädessä sateessa.

Kävellään vierekkäin ja vanhetaan.
Nähdään miten uurteet syntyvät.
Katsotaan kuinka värit haalistuvat.

Samat sävelet soivat silti.
Ja sinä olet siinä.

Minä rakastan sinua.

Hukkaamani tiet

Tiet jotka yleensä ovat vieneet minut kotiin,
vievät minut nyt väärään kaupunginosaan, väärään paikkaan.

Herään 04:56 aamuyöllä metroradan varrelta ja yritän muistaa miten sinne päädyin.

Katu joka ennen vei turvallisesti omalle kotiovelle, veikin nyt tänne missä aamu on jo korkealla muiden nukkuessa.

Nukunko minäkin?

Makaan aamukasteisella nurmella, kunnes aamun ensimmäinen metro kertoo kaupungin heränneen.

Suojelusenkelini

Itken sikiöasennossa,
yksinäinen yö ja sen viitta painavat hartiat kumaraan.

     Suojelusenkelini on hirttäytynyt kattokruunusta.

Yö vaihtuu minuutti minuutilta aamuun ja värjää taivaan punaisella.

Tapaaminen

Kun unohtaa jonkun ja tapaa tämän yllättäen, miten pitäisi toimia?

Hymyillä ja kertoa kuulumiset.

Muistaa ne kaikki illat jotka vietti odottaen yhteydenottoa.

Pyyhkiä huomaamaton kyynel silmäkulmasta ja yrittää esittää, ettei sydän koskaan lyönytkään hänelle.

Ruusutarhani

Ruusutarhani on hoitamatta.
Piikit raapivat jokaista, joka sinne eksyy.

   Kukaan ei haluaisi kahlata piikkimeren läpi luokseni.

Täällä minä istun, verenpunaisissa ruusumeressa, huhuillen itseäni.

Pesen itseni uudeksi

Pesen kasvoiltani tämän päivän.
Jokaisen kolahtaneen sanan.
Jokaisen sirpaleen sieluani.
Ne valuvat lavuaarista alas putkistoon.
Ja ne antavat minulle vielä mahdollisuuden yrittää uudestaan huomenna.

Takkuja

Hiukseni ja sieluni
   Yhtä takussa molemmat

Siloittaisin hiukseni
    Ja sieluni

Jos en haluaisi kaikkien näkevän,
kuinka sotkussa olen.

Tämä aamu

Pakkoliikkenä itsentä peilailu näyteikkunoista.
Sielu yhtä tyhjä kuin katse.
Hakaneuloilla korjattu reppu lyö selkään.
Kello on viisitoista vaille yhdeksän ja Sörnäisten leipäjono on pitkä kuin nälkävuosi.

Uurteet silmien alla

"Miten voit?"

"Hyvin"

(huomasitko silmäpussini)

Onnellinen

Pysäytetään hetki
Ollaan onnellisia
Unohdetaan betonitalojen viidakko
Tunnetaan meren suolaisuus kasvoilla

Suudellaan

Ollaan joka hetki onnellisempia
Kuuletko kuinka sydämmeni lyö sinulle

Luonnollinen minä

Roisoinen ihoni
Puun kuoren halkeamat ja epätasaisuus
Reisien raskausarvet
Saharan autiomaan hiekkadyynien kumpuilevaisuus
Varjot silmieni alla
Syvimmät laaksot, joiden pohjalla virtaa vesi
Minä
Voikukka eksyneenä ruusutarhaan

Ketä haluan miellyttää

Vihreät silmät tuijottavat peilistä takaisin
Suoraan lävitseni
Hiukseni ovat kasvaneet
Ne ulottuvat jo leukaan
En tunnista enää itseäni

Ehkä se on hyvä

Aamuinen kahvi

Paskanmakuista kahvia
Sinä hymyilet irvistyksen peitoksi
Kehut kahvia
Tiedän sen maistuvan kamalalle
Eihän se koskaan ole minun keittämänäni mitään muuta

Sanomalehden kuolin- ja syntymäilmoitukset sekoittuvat toisiinsa
Ne kättelevät ja toivottavat toinen toisilleen hyvää iltaa

Ja minä aloin itkeä

Autoja ja elämäni

Virtaviivaisia, ohikiitäviä
Sujahtavat ohi, unohtaen pysähtyä
Kaikilla on kiire

Ja minä seison

Seison tässä risteyksessä
Katsellen elämääni
Se sujahtaa ohitseni
Kelaa filmikameran lailla tapahtumat lävitse
Kaikki ne tapahtumat joita ei koskaan ollutkaan

Etääntymisestä

Ehkä haluan oikeasti kuulla
"Mitä sulle kuuluu?"

Aina joskus
Välillä
Iltaisin

Sinun suustasi.

Aurinko ja iltahämärä

Laskeva aurinko ja iltahämärä
Suutelevat toisiaan
Aurinko alistuu, antaa vallan
Katoaa ja hukuttautuu

  Iltahämärä ja aurinko
  Rakastavat kuoallakseen

Aurinko ei koskaan voi kuitenkaan
Jäädä rakastettunsa luo
Hän kuolee rakkautensa vuoksi

    Tekisimmekö mekin niin?

Hukassa

Pää sinun reidelläsi
Kykenemätön nousemaan
Selitin sinulle maailmasta
Uudesta huomisesta
Piirtelin kuvioita ilmaan
Näytin sinulle asvalttiin hukkuneita kukkasia

Olimme hukassa,
niin hukassa

Haluanko minä

Hiukseni ovat haalistuneet
Niissä on enää vain haalea liila sävy

   Sotket hiukseni
   Ja kysyessäni miksi
   Vastaat, että koska haluat

Puhallat savun ylös taivaisiin
Maakaamme selällämme

     Haiset hieman yksinäisyydelle
      Ja tupakalle
    
Suljen silmäni
Mutta mieleni on avoinna

    "Suudellaanko?" sanat leijailevat ilmassa
     Kysyessäni miksi

Vastaat, että koska haluat

Yksi harmaa iloton päivä lisää

Kyyneleet ja sadepisarat ovat sekaisin kasvoillani
   En osaa enää laskea kuinka kauan olen seissyt paikallani
Tai kuinka moni ihminen oli katsonut minua säälien
    
Hiukseni ovat liimautuneet kasvojeni kehyksiksi
     Uitettu koira
Väsynyt hymy kasvoilla
      Nään sinut

Kävelet ohitseni
Kylmä tuuli sujahti takkini sisälle
     Suoraan sydämeeni

Niskaani kasvaa liljoja

Sinä saat kukat kukkimaan
Sielläkin
Missä minä en niiden antanut

Poissa

Kuiskaan sanat korvasi juureen
Et enää vastaa
Et ole enää edes siinä

Arvasin.

00:02

Kellon digitaalinumero vaihtuu
Vihreänkuultava valo kasvoillasi
Nukut
Päässä soiva Ruotsin Euroviisubiisi
Verhon välistä kattoon raidan piirtävä katulamppu
Sade hakkaa kattoa
Rytyssä oleva lakana
Sängyn yläpuolella unisieppari nappaamassa painajaisia

Istun pöydän alla

Kyyneleet vierivät poskipäitä alas
Jättävät harmaan pyrstön jälkeensä
Tarkoititko mitä sanoit?
Satutitko sanoillasi tahallasi?
Jokainen sana on avohaava ranteeseen
Jokainen lause alakoukku vatsaan
Ehkä mä ansaitsen tän

Lukija

Luin ennen paljon enemmän
Mutta mitä tapahtui?
Kasvoinko minä ulos omasta maailmastani?

Silta

Pysähdyn

Suutelit minua, sait minut nauramaan

Sade hakkaa olkapäitäni

Pidit kädestä ja nostit sitten ilmaan

Unohdun hetkeksi

Taisi olla kesäkuun viimeinen viikko

Harmaa taivas maalaa maailmani

Aurinko sai silmäsi vaihtamaan väriä

Tyhjä silta seisoo samanlaisena kuin silloin

Hän makaa vieressäni tuijotellen kattoa

Siilitän hänen hiuksiaan
Oranssihtavat, oljen sävyiset
Nieleskelee ajatuksiaan
Nostaa muurit suojakseen

Silmät utuisina
Katsovat kaukaisuuteen.
Mutta minne?

Ehkä huomiseen, ehkä eiliseen.

Haluan pois

Varjot silmien alla
Haluan pois ihmismassasta

Kylmät väreet

Heitä on kaikkialla
Liian monta ihmistä pienessä tilassa
Kuin hiljalleen vedellä
täyttyvä sukellusvene

Uneton ja onneton

En taaskaan saa unta

Ajatuskia, ajatuksia

"Olen onnellinen puolestasi"
Haluan myös onnen omasta takaa.

Ehjäksi

Voidaanko ihmiset rakentaa talojen lailla?
Tiili tiileltä, vieri viereen.
Rakennetaan heidät kokonaisiksi
ja tarpeen tullen
paikataan vuotava katto.

Sateesta

Kylmä sade kasvoilla ravistelee
minut todellisuuteen.
Tuuli puhaltaa hiukset naamalle.
Kaulaileva kaksikko bussipysäkin suojissa.
Sade jättää takkiini
tummia länttejä merkiksi ilmasta.
Haluan sinut viereeni.

Hyppisitkö kanssani vesilätäköihin
Ihmisten katseista huolimatta?

Pohdintoja onnesta

Maljakäynnös ja terassihortensia

Saisinko niillä sinut hymyilemään

Patioruusu ja kehäkukka

Olisivatko niissä avaimet onneen

Tunne

Ota kädestä,
Sano ettei vielä ole aika lähteä.
Naura, kun sanon
haluavani pois.
Suutele, kun haluan olla yksin

Keväästä

Muistatko miltä tuntui
herätä keväisten auringonsäteiden
osuessa silmiin
Kuinka sädekaihdin päästi
valoseeproja kirmaamaan huoneeseen.
Muistatko miten istuimme
aamukahvilla parvekkeella ja
toruit minua tupakasta
huulieni välissä

Syksyn myötä
Kaipaan valitustasi

Hän hymyilee kuin enkeli

Kun hän vastaa, hän laulaa
Kun hän kävelee, hän tanssii

Hän ei koskaan huomannut
Miten katselin häntä
Hymyillen, surusilmin

Tietämätön maailmasta
Yrittää pitää kiinni tästä kaikesta

Mitä sinulle kuuluu

Tyttö kulkee hymyillen
Vanssit jalassa, kännykkä kädessä
Antaa ymmärtää, ettei mikään koskaan voi masentaa häntä.

Pieni tyttö, horjuvin askelin
Epävarmana, mutta niin kauniina
Hän on lasia
Hauras, kasvot posliinia
Kirjoittaa, kirjoittaa, yrittää unohtaa

Kokenut paljon, antaa hymyn vastaantulijoille
Haluaa uskoa parempaan huomiseen
Vakuuttaa kaiken olevan hyvin
Kiittää kysymyksestä:
"Mitä sinulle kuuluu?"

Ole minun maailmani

Istut selkä suorassa, intiaanina.
Tuijotat kauas ja annat aamuhämärän verhota sinut.
Tuuli kuiskii korviisi ja auringon
ensimmäiset säteet leikkivät kutreillasi.

Et tuijota enää mitään,
Vaan sinä tuijotat kaikkea.
Koko maailma on polvillaan sinun edessäsi

Kannan arpiani yksin

Mustelmat laskettu,
Jokainen arpi merkitty muistiin.
Kerrottu kaikki kahdella.

Jääty odottamaan tuomiopäivän saapumista.
Aurinko ravistelee hereille.
Maailmanloppua ei tullut taaskaan.

Osa minua

Mustelmat takareidessä,
pohkeissa ja käsivarsissa.
Tatuioituina iholle muistuttamaan.

Muistuttamaan siitä millainen olin.
Ehkä naurat minulle kun vastaan
"Otan mielelläni turpaan"

Hiekkatie

Vesi valuu maantietä pitkin
Jättäen uurteet hiekkaan
Niinkuin sinä jätit
Uurteet minuun

Juokse kovempaan

Seison sivussa ja huudan numeroita

1, 2, 3, 4...

Juoksua, kiirettä, keskeytyksiä

5, 6, 7, 8...

Kyyneleitä, hikeä, huohotusta

9, 10, 11, 12...

Jos juoksisin, luultavasti luovuttaisin
Niinkuin elämänikin suhteen

Hiljaisuus

Hän ei koskaan laittanut
iltaisin kuulokkeita korvilleen.
Hän kuunteli hiljaisuuden hengitystä,
Kaikkia niitä sanoja, joita hän
päivisin vältteli.

Nyt hän halusi kuulla ne kaikki
kuiskauksen, sanan, huudon.