Täydellinen

Rakastan sinua.

Kaikkina niinä paloina,
joihin olet hajonnut.

Silti olet minulle aina kokonainen, täydellinen.

Hukkunut elämäs ja elämään

Kun kotimatka tuottaa enemmän hankaluuksia selvinpäin, kuin juovuksissa, tajuan humaltuneeni elämästä.

Ei enää yhden lasin iltoja
tai kahden tuopin kierroksi
vaan yksi tasapaksu putki.

Syke nousee ohi äärirajojen ja ne tuntuvat samalla katoavan.

Hukkunut kala järven pohjassa.

Tuoksut hunajalta

Haluan humaltua,
en alkoholista, en rauhoittavista.

Haluan hukkua siihen tuoksuun jota hengitin vuoden jokaisena päivänä.

Humala

Nimet ja kasvot sekoittuvat,
suutelelen muita vaikka olet vieressäni.
Annat minun suudella, mutta et onneksi rakastaa.

Minä pelkään rakastaa,
pelkään tulla ammutuksi,
nuolen lävistämäksi.

Hukkaan puhelimeni lisäksi avaimet ja itseni, herään kebabravintolasta kello 3 aamulla ja ryntään oksentamaa pahaa oloani.

Miksi suutelen, mutta en rakasta?

Merisielu

Manaan mantraa, etten pelkäisi.

Mutta kuinka minä voisin

olla pelkäämättä sinua,

kun poukkoilet meren lailla ja hukutat aaltoihin.

Punainen

Bussipysäkin rautanyrkki,

takoo, takoo, takoo.

Punainen korosta silmiä, saa minut itkemään ja juoksemaan.

Aikuiseksi

En tiedä mitä tunnen, missä olen ja minne menen. Anna mun osata.
En tiedä kuinka ja miten rakastan.

Äiti, älä anna mun kasvaa isoksi.

Tarvitsen

Tarvitsen elämääni lisää

söpöjä villapaitoja,

suudeltavia huulia.

Jos pyydän

Antakaa minun poltella suitsukkeita,
hautautua niiden verhoon ja maalata omituisia maalauksia sormivärein.

Antakaa minun itkeä häissä ja nauraa hautajaisissa, huudella ventovieraille ja ajaa bussilla johonkin missä kukaan ei osaa lausua nimeäni.

Antakaa minun kuolla, ennen kuin elän, antakaa tanssia sateessa, piilotella auringolta, poltella tupakkaa ja rakastua.

Antakaa mun olla kasvamatta vastuulliseksi aikuiseksi.

Hiukseni

Hiustenlähtö on lähellä, kriiseilen, olen alaston. En löydä tästä järkeä ja identiteettini on hävinnyt. Ego on luhistunut varjoksi vierelleni ja kokee suurta halua leikata kutrit lavuaariin.

Miksi minä en ole ja mitä minusta puuttuu?

Istun sängyllä useita tunteja päivässä ja tuijotan ulos pimeyteen. Ulkona on yhtä pimeää kuin sielussani.
Harhailen
ja
eksyn
jälleen.

Kesä, minulla on ikävä

Kesäiset kuukaudet ovat kaukana,
kesäöitten naurut naurettu ja
alkoholi suonista kadonnut.

Varjot kasvoilla kasvavat,
pilke on kadonnut silmistä ja
väsymys on ensi kesään asti takka.

Haluan taas kuulla taas festarialueen jumputuksen ja tuntee ne fiilikset ja ihmiset mun ympärillä.

Vitsejä

Elämäni on vain helvetin iso vitsi.

En kuitenkaan ole tajunnut, milloin kuuluu nauraa.

Vanki

Haluan liikaa asioita ja annan liian vähän. Mikään ei riitä ja kaikki on aina niin lähellä, mutta niin kaukana.

Ääriviivat painautuvat ympärille rajoittaviksi reunoiksi ja olen liikuntakyvytön. Olen loukussa katseitten alla, enkä tiedä minkälainen väri kasvoilleni on noussut.

Tuhkanvaaleat hiukset ja kalpeat kasvot hehkuvat sydämetöntä kylmyyttä. Olen muiden vanki, mutta missä vaihessa

minun

pitäisi

välittää?

Haluan pystyä lupauksiin

Sumuverhon taakse peittyneitä lupauksia, sanoja ja tyhjiä hokemia uudestaa ja uudestaan.
Lupauksia joita kerron ja lupauksia joita en pysty pitämään.

Uskon silti niihin lupauksiin joita minulle kerrotaan, vaikka en usko olevani niiden arvoinen.

Tasoja risteyksessäni

Etsin itseäni koko kesän, en löytänyt etsimääni.
Millainen tyttö piilee vaalean takkukasan alla? Itkeekö itsensä uneen vai suuteleeko yötaivasta nauraen?

Hukassa itsessäni ja itseltäni. Milloin turrutan tämän kaiken, istun alas, huomaan olevani risteyksessä.

Nousuja

Syöksykierteinen nousuhumala ja pelko tarttua sua kädestä. Miks siitä tuli yhtäkkiä ylitsepääsemätöntä?
Mä en ehkä halua rakastaa ketään enää, enkä ehkä osaakkaan. Olisin vain halunnut suudella sua ja tuntea jotain.

Suutelen mielummin humalassa mustatukkisia tyttöjä, poltan tupakkaa ja
itken ahdistusta pois yön pikkutunneilla.

Tämä tuntuu väärältä, mutta ehkä opin elämään lopulta sen kanssa. Opin olemaa. Ehkei tupakan tarvitsekkaan korventaa keuhkoja eikä päivän lähteä käyntiin aamukahvin kanssa.

Ilta

Vaihdan mieluusti vielä yhden suudelman,
ennen kuin päästän sinut katoamaan yöhön.

Tuijotan loittonevaa selkääsi.

Tulevaisuutta

Istuessa koulun portailla, kahvia pahvimukissa ja ajatusten harhaillessa ympäriinsä.
Mua pelottaa, että lentäessä meren taa sä unohat mut. Unohat millasta meillä olis. Unohat mitä meillä oli.

Odotat sä mua?

Kuiskaisin sanoja (kesäkuu 2014)

Sinun hymysi antaa minun päivilleni määrän.
Kätesi määräävät päivieni reitit, ja huulesi kertovat elämäni rakkaudesta.

Olet laulu, jota en ole kuullut ennen, mutta rakastuin ensikuunnelmalla.
Aino kappale, jota voisin soittaa kyllästymättä elämäni pimentyviin päiviin asti.

Elämän jättäessä uurteet kämmenselkääsi,
aijon silti silittää kämmenselkääsi ja kuustaka Hyvää Yötä.

Kahvia ja aamuja

Aamuaurinko kertoo ettei keittämäni kahvi ole enää lämmintä.
Silti juon sitä hitaasti ja leikin nauttivani mausta joka kuvottaa minua suunnattomasti.

Tuollaisia aamuni olivat, herätessäni viideltä ja juodessani kahvia tuskallisen hitaasti aina sen jäähtymiseen asti.
Nyt tuntuu paremmalta.

Saan unta aamu seitsemään ja ehdin juoda kahvini lämpimänä.

Pelko

Mä yritän jälleen saada paperille muuta kuin pyörremyrskyjä.
Mä olen taas putomassa kuiluun, josta vasta kapusin ylös aivan omin avuin.
Kyyneleitä ei tuu, eikä oo tarkotuskaan.
Mä vaan pelkään olevani pettymys, yhden suudelman saavutus.

Vaihtaisin sateen hymyysi

En pysty kirjoittamaan onnestani,
iloisista hymyistä tai valoisista päivistä.
Tekstini syntyvät sadepäivien lammikoista ja kylmästä tuulesta joka sujahtaa takinkauluksesta tahomatta sisään.

Mä haluisin kirjottaa siitä, kuinka mä oon välillä onnellinen auringosta ja sun suutelemisesta,
mutta askin viimeinen tupakka ja kurkkua polttava kahvi muodotaa helpommin lauseita paperille.

Mä valutan mielummin kyyneleitä surusta, kuin ilosta.
Harmaa väri luo kirjon kaikkeen ja mä haluaisin maistaa sun huules.
Niinkuin eilen, kun vaikutit onnelliselta.
Sä hymyilit, mutten saa sitä paperille.

Herätyskellon sijasta olen henkisesti rikki

Miten voisin kävellä pää pystyssä täällä, kun jokaisen katse on konekivääritulitus rintaan.

Mä tiedostan punaiset ja utuiset silmät, jotka luovat illuusion unettomasta yöstä. Aivan kuin olisin saanut turpaan ja viettänyt yöni ulkona etsien itseäni.

Ajatukset ovat jossain muualla kuin täällä ja tupakan savu tuntuu jämähtäneen keuhkoihin.
Ahdistus kietoutuu kaulan ympärille kuin hirttosilmukka. Helvetti.

Nukahtaessa bussipysäkille

Polvissa on asvaltti-ihottumaa,
hiukset ovat takussa ja poskilta puuttuu terve puna.
Mä olen taas tässä samassa tilanteessa, kirjoittamassa sydänsuruistani huonoja tekstejä,
odottaen että joku lukisi ne läpi.

Kirjoittaisin kauniimpia runoja,
syvällisillä merkityksellä,
mutta kaikki kirjaimet tuntuvat muuttuvan nuolenpääkitjoitukseksi,
jota mä en edes itse osaa.

Sanat ovat merkityksettömiä jono,
jotka saavat minut itkemään.

unohdun ja unohdan

Älä suutu minulle
kun unohdun kirjoittamaan merkityksettömiä tekstejä keskellä yötä,
kun unohdun istumaan terassille katselemaan aurinkoa, sen jo laskettua.
kun unohdun tuijottamaan tyhjää lautasta illallisen jälkeen,
kun unohdun rakastamaan hänen jo lopetettua.

Mutta suutu minulle,
kun unohdan soittaa sinulle, kun olet yksinäinen,
kun unohdan oman puhelinnumeroni sitä kysyttöessä,
kun unohdan hymyillä vastaantulijalle,
kun unohdan rakastaa takaisin.

I feel the chemicals

Makaan taas tässä, selälläni lattialla.
Taustalla soi Ed Sheeran ja mä itken pahaa oloani pois,
kuin se muka niin lähtisi.
Kylmät väreet kulkevat sointujen tahdissa.

Kuvittellinen sormi kulkee mun käsivartta pitkin,
verisuonien mukaan. Aina kyynertaipeeseen asti.

Mua ei pelota mikään niin paljon,
kuin pimeys, joka tuntuu asettautuneen mun sisälleni taloksi.
Mä en nää mitään, kuule mitään tai tunne mitään.

Silti yritän polttaa itseäni sisältä päin.

12 kuppia kahvia ja kädet tärisee

Jos värjäisin hiukset punaisiksi,
istuisin tupakalla takapihalla,
laulaisin Arctic Monkeysiä väärillä lyriikoilla
ja humaltuisin tuoksustasi,

veisitkö mut kotiin
istuttaisit työtasolle ja juottaisit
liian monta kuppia kahvia?

Kantaisit minut kotiin,
kun tärisisin liika kävelläkseni.
Suutelisit uneen,
kun rajaukset ovat valuneet suruviivoiksi kasvoille.

Rakastaisitko mua kunnes mä oon itse kyvykäs tekemään niin?

Kahvi oli kallista

Viimeiset rahat meni koulun paskaan kahviin,
tili on melkein miinuksella ja sammumaton jano vituttaa.

Onneksi huomenna on pikkulauantai

Tyhjä

Lupasin olla ehjä, kaunis ja vahva.
Lupasin lopettaa itkemisen bussissa,
kun kaikki muut tuijottavat.
"Älä riko itseäsi"
Mutta entä jos olen jo sirpaleina?

Olo on kuin olisin juuri kirjoittanut
käsin 500 sivuisen romaanin.
Tyhjä.

Eksyin

Mä olen tunnin myöhässä,
eksyttyäni Haagan metsiin.

Haluan huuta ääneen ne kolme sanaa,
kävellä ilman kenkiä,
nauraa vastaantulijan ilmeelle,
polttaa koulukirjat,joita vielä tarvisen,
juoda itseni tiedottomaan tilaan ja oksentaa pahaa oloani itkien,
hypätä sun reppuselkääs, vaikka pelkään korkeita paikkoja
ja hukuttautua Vantaanjokeen auringon laskiessa.

Kylmät väreet tuntuu pyyhkivän mun ylitse, useemmin kun mä toistelen itselleni olevani kunnossa.
Ja mä teen sitä aika usein.

Syntymäpäivä

Mä hymyilin sulle,
sun hymystäs heijastu onnellisuus.
Ja taisin unohtua hetkeksi liikaa,
unohdin esittämäsi kysymyksen ja jouduit naureskellen toistamaan.

Istuttiin vierestysten,
kuunneltiin biisiä, joka merkitsi maailmaa meille.
Nautittiin siitä ettei tarvinnut kiirehtiä.

Katsoessa sua,
nään vieläkin sen saman 18-vuotiaan liuhuletin,
joka ei koskaan tuominnut ketään.
Eikä tuomitse vieläkään.

Ajat muuttu ja me muututtiin.
Vaikka et pidä kiinni kädestäni enää,
en voi olla hymyilemättä sinulle.

Hyvää syntymäpäivää.

Turhautuneisuus

Katselen kaikkea taas savuverhon takaa.
Silmille on levitetty harso ja mä olen kaukana täältä, vaikka istunkin tässä.
Tälläistä se on ollut jo kaksi viikkoa.
Mun kirjoittamissa teksteissä ei ole järkeä,
mutta niissä oon enemmän läsnä, kun viikkoihin.

Sä oot turhautunu muhun ja kaikki kaatuu päälle.

Mä haluisin vaan istua yöllä ulkona, polttaa tupakkaa sun kanssas ja etsiä taivaalta tähtikuvioita.

Addiktoitunut, sisältä kuollut

Annan itselleni aikaa herätä, kootan itseni jälleen olohuoneen lattialta.
Taas itku on takertunut silmäkulmiin, eikä tahdo irrottautua kun hankaan sitä irti jo toista tuntia.
Mustat viivat kasvoilla tuntuvat syöpyneet ihoon kiinni,
aivan niin kuin eilisen muistot päähäni.
Pää ei ollut tarpeeksi sekaisin ja minä olin liian toiveikas.

Ei äiti koskaan lakannut minua muistuttamasta, että kaikki hyvä
satuttaa, addiktoi tai tappaa sisältä.
Mä halusin uskoa jokaisessa asuvaan hyvään
ja rakastua jokaiseen vastaantulijaan.

"Sä et koskaan löydä ketään, kuka huolis noin masokistin"

Ja mä istun bussissa, matkalla ei-mihinkään.
Viimeisen tupakan poltin jo liian monta tuntia sitten ja mielikuvat lauantaista eivät tunnu katoavan.

Perjantaista

Tyhjä leikkikenttä, cruiseri ja minä.

Tällä kertaa näin tähdet kirkkaammin.

Ja ilman kyyneliä.

Dingo

Dingo laulaa kuulokkeissa
Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii.
Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itseensä unelmiin

Ja mä istui tupakalla sun kotirappus edessä,
vaikka tiesin ettet tulisi avaamaan.

Tekstisi

Yhtäkkiä,

olin selannut sinut lävitse
ja
kaikki kansiesi välissä oli minulle tuttua.

Viimeinen sivu,
hyytyvä hymyni.

Mene pois

Pelottaa, kuinka paljon
nimesi kuuleminen vielä säväyttää.

Pelottaa, ettei tämä tunne
lopu koskaan.

Lyö

Yhdestäkään ailahtelevasta syystä,
en avaisi itseäni sinulle.
Kolmen lyönnin jälkeen,
en halua ottaa riskejä.

Huutaisin

Huutaisin,
mutten itkisi tällä kertaa.

Värittäisin mustavalkoisen maailmasi
verenpunaiseksi.
Haalistuneet muistosi piirtäisin
teräviksi,
viiltämään jokaisen hetken uudestaan mieleesi.

Huutaisin,
mutten näyttäisi, että itken.

Kylmä aurinko

Kun kyyneleistä muodostuu joki,

aamuaurinko ei lämmitä samalla tavalla enää.

Eikä me näytellä enää tunteita.

Teen kaiken väärin

En ymmärrä oikeen itsekkään niitä kaikkia sanoja,
joita suustani päällesi syljen.
Verho verkkokalvoillani kirvelee
ja päivän lopuksi haluan vain kertoa rakastavani sinua.

Mä en näe sua

Mä laitan silmät kii
ja esitän etten kuule sua,
vaikka kuulokkeista ei kuulu musiikkia.

Mä pystyn olemaan tämän hetken näin.

Pohjois-Helsingistä Itään

Halu nukahtaa vasten bussin ikkunaa.

Rakastan sinua ja vihaan tätä.

En muista millä pysäkillä minun kuuluu jäädä tai, että mihin olen menossa.
Hiukset ovat kasvaneet aavistuksen liian pitkiksi ja valahtavat otsalle,
samantien kun nostan katseeni.

Liikaa ihmisiä ja vatsanväänteitä.

Vieressä istuva haisee tupakalle ja minä lasken sekunteja päätepysäkkiin.
Ei näissä matkoissa koskaan ole ollut
mitään kiinnostavaa.
Yritän vain selviytyä pysäkistä toiseen
ja unohtaa että en ole yksin.

Sörnäinen

Illan toisiksiviimeinen metro,
kahisevat sadeviitat.
Mun pää sun olkapäätä vasten,

väsyttää.

Haluan hymysi takaisin

Näyttelen elämääni uudestaan,

ihan vain, että hymyilisit vielä.

Minä

Nimi olisi pitänyt valhdella heti alkuunsa. Sano olevansa kaninkoloon tippunut Liisa tai Peter Panilta eksynyt Helinä.

Lempibändien luettelossa sanon Arctic Monkeys ja Muse,
vaikka levyhyllyltä pilkottaa Antti Tuiskua ja Miley Cyrusta.

Harrastukset ovat kamppailulajeja,
vaikka todellisuudessa ne ovat vanhemmille valehteleminen, liikaa valvominen ja itsensä uneen itkeminen.

Vastaan pitäväni taiteesta.
Mieli tekisi kertoa, että rakastan
pimeneviä kesäöitä,
pummittua tupakkaa
ja kaiken unohtamista.

Et sinä ymmärtäisi. Ei kukaan tunnu ymmärtävän.
Kuka koskaan ymmärtäisi:
Tyttö lyhyillä hiuksilla, vaikealla persoonalla.

Viikonloppu

Musiikki jumputtaa pitkin mun selkäydintä,
mun ajatukset on verrattavissa palapeliin,
joka on juuri valmiista hajotettu.

Mutta mä nautin tästä,
sydän ei voi lopettaa pamppailua,
kun sun huulet löytää taas mun omat.

mielikuvitusuni

Tähän aikaan yöstä sitä toivoo olevansa

pieni lapsi, jolla on paljon mielikuvitusta

tai

kuollut, jonka ei tarvitse murehtia mitään.

valkoista valkoisella

Tuijotttaessaan valkoista seinää,

huomaa kuinka monta eri sävyä siihen värittyy.

Olet uusi suosikki muistoni

Joinain öinä toivon,
ettei pimeys
painaisi hartoitani kasaan.

Haluaisin osata puhua,
kertoa ja näyttää
olevani jotain muuta,
mitä nyt olen.

En ole tarpeesi rohkea,
tarpeeksi kypsä,
tarpeeksi itsenäinen.

Mutta olen liian herkkä,
kirjava väripaletti,
ailahteleva
ja rakastunut.

Kertoisin sen sulle tuhannella tapaa,
jos en tietäisi jo,
että työnnät minut varjoihin.
Sinne, missä en muistuta sinua mistään.

Olen haamuna jokaisessa valokuvassa,
jokaisessa uutisessa
ja jokaisessa runossa jonka luet.

Minä en kuitenkaan
koskaan sopinut sängynlaidallesi,
istumaan ja kuuntelemaan, kuinka soitat
hissimusiikkia.

Juuri nyt

Kateutta, surua, kylmiä väreitä.
Turhautuneet puuskahdukset,

valkoinen katto tuijottaa takaisin

Iltani

Annan itsellenu luvan
itkeä perääsi, huutaa nimeäsi.

Muttei ole toivettakaan,
että kuulisit.

Jatkuvaa valhetta siitä,
kuinka et kuulu siihen,
enkä minä tähän.

Uskot valheeni surullisen helposti.

Matkalla

Seison keskellä autotietä.

Seison keskellä hukuttavaa usvaa.

Surutupakka

Savua kehkoissa,
kitkerä maku kielellä.

Maistaisin huuliasi,
myös selvinpäin

Anna mulle aikaa kertoa

Hymykuopista heijastuivat yksinäiset illat
ja taivas tuntui itkevän kyyneleitä
farkkutakin olkapäille

Päivä 5

Yhtä harmaata massaa,
ei ainoitakaan tuttuja kasvoja.
Ihan mukavia, muttei yhdestäkään
tarpeeksi.

Haluan sinut valamaan minuun uskoa.

Rakastuin (kesäni pähkinänkuoressa)

Kesä meni ohi silmänräpäyksessä.
Itkua ja naurua. Vuoristorataa.

Rakastuin kirvelevään tupakansavuun kasvoilla.
Rakastuin ihmisiin, joita en ennen tuntenut.
Rakastuin omiin virheisiini.
Rakastuin ystäväni huuliin ja alkoholiin joka sai meidät suutelemaan.
Rakastuin yksinäisiin päiviin ja kesäöihin jolloin Ed Sheeran oli vierelläni.
Rakastuin paahdettuihin vaahtokarkkeihin ja meressä uimiseen.
Rakastuin liian kuumaan säähän ja tuulettimeen.
Rakastuin Porvoon mukulakivikatuihin ja Pieneen Suklaatehtaaseen.
Rakastuin taiteeseen ja Kiasman pimeisiin huoneisiin.
Rakastuin kameraani ja videokuvaustilaan.

Rakastuin tähän kesään.

Haluaisitko

Lasienkeli ostuu asvalltiin.
Siltä minusta nyt tuntuu, valehtelematta.
Haluan, etteivät ne kaikki suudelmat
ole vain unta.

Voitaisiinko leikkiä,
ettei kukaan koskaan itkenyt
tai viiltänyt ranteita auki?

Stereotypia

"Naiset eivät juo kaljaa"
Halpaa kaljaa Virosta oli hauska
kitata tuo lause mielesä.

Olet

Olet aamu viiden tupakka,
jota en koskaan polttanut.

Olet satamaan hylätty laiva,
jonka ostaja ei koskaan saapumut paikalle.

Olet pirstaloitunut lasi,
jonka siruja en jaksanut kaivaa kämmenistäni.

Rakastuin sinuun kauan sitten

Rakastuin sinuun,
mutta entä jos et ole sinä enää?
Olet enää vaan raita kädessäni,
ajatus päässäni.
En jaksa istua enää odottamassa,
että joku kaltaisesi tulee. Tai sinä tulet.
Minä katson mielelläni viimevuoteen
ja nauran sille kuka silloin olin.
Olen kasvanut ja olen nyt vihdoin minä.
Et ehkä pidä siitä millanen olen,
mutta ei sinun ole koskaan tarvinnutkaan.
Odottamisesi on virhe,
jonka annoin itseni tehdä.
Nautin ruvista polvissani ja siitä
kuinka mustelmat värittivät käsiäni.

Minä opin kasvamaan sinusta irti.

Toiveita jota en koskaan esittänyt

Tule luokseni aamukahville,
suutele minua ovensuussa
ja kerro tuoneesi maitoa.

Paina minut seinää vasten,
näytä että olen jonkun arvoinen,
en vain monopolissa miljoonansa tienannut: tyhjätasku todellisuudessa.

Napsauta kahvinkeitin päälle
ja nosta minut keittiötasolle suudeltavaksi.

Minä

Mä haluan rakastu itseeni
ennen muita.
Mä haluan löytää itseni,
ennen kuin joku muu löytää mut.
Oon silpuksi revitty lehtimainos,
mutta haluan silti jonkun kiinnostuvan.
Haluan jonkun kokoavan minut.

Ja se joku olen minä itse

Milloin viimeksi valehtelit

Minä taisin valehdella itselleni,
sinulle ja hänelle.
En minä häntä rakasta,

mutten myöskään sinua.

Sinulla on kaikki

"Mäki tarviin onnea"
Hymyilytti, sillä olet ehkä onnekkain kaikista.
Sinulla on kaikki ja koko maailma.
Näkisit, kuinka minä muiden lailla
katson sinua.

Odotan

Mä odotan sitä,
kun on kaikkein yksinkeraisinta
ja helpointa sanoa:

Mä rakastan sua

Me

Tänään melkein vahingossa suutelimme.
Onneksi emme.
Oli mukava nähdä ja kuulla,
ettet enää mieti menneitä.

"Sillä nytten koittaa uusi aika"

Yökävelyt espanpuistossa eivät kuulu tapoihin.

Liljoja

Minä en koskaan lakannut muistelemasta,
miltä näytit,
kun lettisi sekaan oli
pujotettu liloja.

Varjoja

Puiden latvojen siluetit piirtyvät
vaalealle iholle.
Jokainen varjo, jokainen yksityiskohta,
painuu täydellisenä kopiona verkkokalvolleni.
Kapeat huulet muodostavat sanoja,
joita et uskalla minulle enää huomenna sanoa.
Silmät painuvat kiinni ja vaaleansiniset silmät niiden takana
piilottuvat tuijotukseltani.

Olen näkevinäni kyyneleen silmäkulmassasi.

Asioita jotka yllättivät

Rakastuin merituuleen kasvoillani,
Miley Cyruksen ääneen kuulokkeissani,
ihmisten nauruun ympärilläni,
rusketukseen ihollani.

Todellisuus ei lyö minuun vielä hetkeen.
Pelottaa tippua kovaa ja korkealta.

Tähtikartallani

Sinä olet ohikiitävä hetki tähtikartallani,
joka on hahmoteltu
käsieni verisuoniin,
kasvojeni pisamiin ja
hiusteni takkuihin.

Sinä olet rikkaruho
tulppaanieni keskellä,
jotka kasvavat
hymykuoppieni uumenissa,
silmieni ripsissä ja
kämmenieni uurteissa.

Lennä pois,
kuole pois.

Puutarhani ei riittänyt sinulle

Yritin istuttaa siemenen sisällesi,
kasvaa sinuun kiinni.
Mutta villiruusu ja voikukka,
eivät voi elää yhtenäisinä.

Kesä loppuu

Takut hiuspehkossani
rakentavat tuulelle pesää,
kun kesä lähenee loppuaan ja
päivät lyhenevät.
Aurinko polttaa silti pisamia kasvoilleni
ja pystyn laskemaan kolmeentuhanteen asti niitä peilistä tuijottaessani.
Haluaisin olla tämän kesän näin, mutta
jotain puuttuu kun nauramme kesäyössä
ja yritämme muistaa omia nimiämme.

Aamuja

Suussa maistuu aamupalan sijasta alkoholi.
Istun alusvaatteisillani lasiparvekkella
ja minua katsellaan kuin eläintä häkissään.
Kumpa muistaisin kuka minut toi kotiin
tai kuka riisui minut näin.
Viimeinen tupakka askissa löytää tien huulilleni
ja puhallan savurinkuloita kohti häikäisevää aurinkoa.

Mitä tapahtui

Käyttäydyt,
kuin välillämme ei olisi
koskaan kuilua ollutkaan.

Suudelma

Eilen nauratti.
Huulesi maistuivat alkoholille,
hiuksesi toivat mieleen eevenpuun.
Olit kaunis
ja me suutelimme.

Outoa

Sytytin tupakkani
tänään leivänpaahtimessa.

Myötätuuli

Tänään seisoin omin avuin.
Elämä tuntui kääntäneen kasvoille puhaltaneen tuulen
vihdoin myötätuuleksi.

Pimeys

Pimeä käytävä jatkuu loputtomiin.
Puristat minua kädestä
ja minua pelottaa hieman vähemmän.
Valo kaukana alkaa kajastaa
ja sinä juokset sitä kohti.
Ja minä jään pimeyteen,
odottamaan.

Tie

Pihatie vei tänään kotiin,
niin kuin toivoin.
Se ei kaartanut vasemmalle,
niin kuin olin pelännyt.

Yö

Ja tänään

Minä nukahdan surullisena

Talvi on tullut takaisin

Miksei kukaan ole pitämässä minusta kiinni,
kun putoan alas kovempaa kuin ennen?
Punaiset juovat valuvat alas
ja minä muistan kaiken
lopputalvella tapahtuneen.

Aamulla

Aurinko nousee aamukolmelta.
Makaan hievahtamatta,
katsoen kuinka huone hiljalleen
vaihtaa väriä.

Missä sinä olet

Ventovieraita, tuttuja, leikkien ettei tunneta

En koskaan oppinut huutamaan,
etkä sinä kuuntelemaan äänetöntä avunhuutoani.

   Ja nyt kun kello näyttää liikaa,
  me leikimme, ettemme enää tunne.

Ehkä joskus tulet ovelleni
ja ojennat särkyneen sydämmeni korjattuna.

   

Ja minä en ota sitä enää vastaan.
   

Hukkuva rakkaus

Hukun omiin kyyneliini,
eikä se edes haittaa minua.

Virhe

Olen reikä soutuveneen pohjassa,
kuivunut ruusu kämmenilläsi,
ammuttu harakka pihanurmella.

Olin elämäsi suurin virhe.

Tyhjä

Yksikään asia ei tunnu enää
todelliselta tässä maailmassa.
Ei ilma jota hengitän,
taivas jota katselen tai
maa jolla kävelen.

Annoitko minulle sittenkin enemmän?

Katkotut siipeni

Minun pitää taas opetella
lentämään
ilman siipiä

voidakseni joskus vielä nauraa

Unta

Tuijotan vanhoja viestejä,
niihin piiloutuneita vitsejä,
sarkastisia heittoja,
outoja huomautuksia.

Kirjoittaisitpa.
Kertoisit olevan unta.

Haluaisin jo herätä.

Mustavalkoita

Haluan olla yksin,
antaa tämän maailman värittää
itsensä mustavalkoiseksi.

Mutta
tämä
on
ehkä
tarkoitettu
näin.

Hukutit minut

En koskaan osannut aavistaa
miltä hukkuminen tuntuisi.
Keuhkot haukkoivat olematonta ilmaa,
silmissä pimeni hetki hetkeltä,
kukaan ei nostanut enää ylös.

Tältä kuolema siis tuntuu.

Olen hukkunut,
vain varjo siitä ihanasta jota näit.
Minä olen tyhjä kuori
ja hukkunut sielu.

Itken

Jos voisin tehdä jotain
En löisi
vaan
suutelisin

Kotiin

Minuutti kerrallaan,
aika liukuu auton ikkunoiden ohitse.
Maisemat vaihtuvat,
tiekyltit menettävät merkityksensä,
aurinko painaa pisamia
polttomerkeiksi kasvoihini

ja minä olen kohta kotona.

Pelkoni

Pelottaa
etten enää osaakkaan olla
vierelläsi
niin kuin ennen

Tunteesi

Mikään ei tunnu paremmalta
eikä pahemmalta
kuin löytää kasvoiltasi
täysin uusi tunnetila.

Vuoksesi

Antaisin kaikkeni;

piirtäisin pilvikartastot,

etsisin smaragdiatraimen,

kirjoittaisin eepokset uudestaan

Kunhan saisin olla kanssasi
vielä tämän kesän.

Lyödessäsi minua, alan nauraa

Millainen ihminen tarjoaa
toisen poskensa, kun toiseen on jo lyöty?
Naurattaa, vaikka ei saisi.
Helottava kuumotus ja
alati väriään etsivä mustelma
tatuoituu iholle liiankin nopeasti.
Nautin tästä, vaikka ei saisi.

Pejantai

Kasvot heijastuvat kuralammikon
ruskeasta pinnasta ja
ilkkuvat minua omilla huulillani.
Tukka on takussa,
poskilla on ripsivärivalumia,
farkkujen polvet ovat kuluneet puhki

ja kukaan ei enää vastannut puhelimeen.

On 13. päivä.

Torstai

Kun olin 5 kiloa painavampi,
itkin useammin ja ranteeni
näyttivät pahemmilta,
olit siinä.
Kukaan muu
ei olisi pyyhkinyt kyyneleitä
poskiltani sinä torstaipäivänä.

Keskiviikko

Luen kuolinilmoituksia
yksi toisensa jälkeen.
Aamuviiden auringonsäteet
paistavat kylminä kasvoille
ja kahvi on laihaa.

Haluan sinut viereeni istumaan,
kertomaan kuinka yritit
säveltää viimeyönä
ja kuinka naapuri uhkasi häätä
sinut soitettuasi liian pitkään.

Kumpa ei olisi keskiviikko.

Tiistai

Sinä ehkä hymyilet tänään enemmän,

sinä ehkä annat toivon
kirkastaa silmiäsi,

sinä ehkä kirjoitit sivuja lisää elämääsi

ja

nyt sinä ehkä annat minun
halata sinua niin kauan,

ettei enää ole tiistai.

Maanantai

Toinen silmä helottaa
sinistä, violettia, vihreää.

Kokomusta vaatetus verhosi
solisluut, rinnat, lonkkaluut,
kädet, ranteet, reidet, sääret.

Hän ei katso, eikä kuuntele.

Hän on kuin maanantain.
Kukaan ei pidä hänestä.

Puolivuotinen

"Puolivuotisia meille"
minä kuiskasin
ja
sinä taisit hymyillä

Huomenna

Heräisin huomiseen,

ja
sinä
olisit
poissa.

Sadetta kasvoillani, verta kämmenissäni

Juoksin sadesään läpi
kaatuakseni,
saadakseni asvaltti-ihottumaa
polviini ja naarmuja kämmeniini.

Sade helmittyi ikkunoihin
ja me kaksi
lopetimme rakastamisen
sinä iltana.

Faktoja (via wikipedia)

Näitä öitä on useita.
Mietin oletko siellä,
hereillä.

Minua pelottaa.

Itsetuhoisuus on itsensä tahallista vahingoittamista tai halua vahingoittaa itseään. Itsetuhoisuutta esiintyy usein erilaisten mielenterveysongelmien, esimerkiksi masennuksen yhteydessä. (Wikipedia)

Nyt

Haluan sanoa,

kertoa,

korjata

kaiken.

Savu keuhkoissani

Tupakansavu maistuu
tänäyönä kitkerämmältä,
paksulta,
tukehduttavalta.

Istuin laiturin nokassa

ja vesilinnun poikanen
itki kauempana ulapalla.

Aamuisia ajatuksia

Mä taisin pyöriä yöllä monta tuntia hereillä. Kyynelet oli kastellu tyynyn ja suussa maistui oksennus herätessä.
   Mä olen loppuun palanut kynttilä. Savuava steariiniraunio. Sulanut ja turha.
   Tyhjiä lupauksia korvien tukkeina, punaisia lankoja käsien ympärillä. Nuori mieli tuhottuna niin helposti.
   Olen ongelma sinulle, ongelma minulle. Ongelma meille kaikille.

Surun lepopaikka

Ulkomittari näyttää +4 astetta. Sieluni on tällä hetkellä yhtä kylmä kuin ulkoilma. Minua paleltaa enemmän, kuin aikoihin.
   Olen lukkiutunut sikiöasentoon sänkyni pohjalle laskemaan käsieni pisamia.
   Kuinka mones tunti on kulunut? En tiedä. Tähän olen päättänyt suruni kanssa asettua, pitämään lepopaikkaa.
   Tähän minä olen jäävä, kun suru päättää siirtää osan minua sadekuurojen ravistelemaan pihaan.
   Kylmä, kostea ja piiskattu nurmikko johtaa askeleeni puumajaan.
Sinne toinen osa minua tekee asuinsijan ajatuksilleen.

Tiistai

Keskiviikko,
jota odotin

ei koskaan tullutkaan.

Rakkaalle

Voi kulta.
Kuinka paljon vuoksesi yritän.
Sekoitan aikaani,
jaan sitä sinulle parhaani mukaan.

Teetkö sinä samaa?

Ei tätä kaikkea voi siloittaa,
menetettyä aikaa ei saa takaisin,
eikä jo itkettyjä kyyneleitä
voi pyyhkiä pois.

Olemmeko valmiit uhraamaan
yhtä paljon tälle kaikelle?

Onko edes aikaa meille?

Itkua (tunteeni)

Mä nukuin tänään
puolet päivästäni.

Hiukset ovat sotkussa,
silmät turvonneet ja
väsyneet.

Kun kuulen nimesi,
haluan itkeä.

Kyyneleet kastelevat
poskipääni jälleen.

Ohikiitävää

Me kaikki katoamme.
Olemme ohikiitäviä hetkiä tähtikartalla.

Ei haittaisi, jos viettäisin sen hetken,
sydän lyöden samaa tahtia kanssasi.

Olet kaukana

Haluan suudella niskaasi,

Rakastaa sinua.

Syvyydestä sua kutsuu

Hyppäsit veneestäni veden syleilyyn,

oletin sinun uivan rantaan.

Tummat pyörteet ympärilläsi,

kieputtavat sinua.

Ne eivät vie sinua kohti rantaan,

ne vetävät sinua syvemmälle.

En pysty vetämään sinua takaisin,
en kurottamaan edes käteesi.
Etkä sinä tarttuisi käteeni,
vaikka sitä tarjoaisin.

Maalaukseni

Olen maalannut sormiväreillä kankaalleni.

Selkääsi.

Maalannut sinulle sielun,
katseen tyhjiin silmiisi.

Kuvittanut ajatuksesi,
ailahtelemaan päähäsi.

Piirtänyt sinulle sydämmen,
sykkimään rintaasi.

Ikuistanut tunteesi,
rakentamaan elämäsi.

Pelastaja

Lasken pisamat nenänvarressasi,
kuiskaan kauniita sanoja
korvasi juureen.

Kuuntelen huuliltasi karkaavaa
naurahdusta.

Puristan kädestäsi,
kun maailma kaatuu päälleni.

Vedät minut takaisin,
kun seison parvekkeen kaiteella.

Aamuyöstä

Aurinko raidoittaa
taivaan hattaroita ja
tekee niistä saman värisiä
kuin sinun silmäsi.

Hymyilet minulle ja
minä sinulle.

Annan itselleni luvan
pörröttää hiuksiasi.

Oletko se jolle juttelen
syvällisiä kello 5 aamulla?

Jos olisin siellä

Mä haluan ottaa sut syliin.
Pitää siinä.
En antaa kenenkään satuttaa sua(en edes sinun itsesi).

Istuttaisiin ja annettas maailman vaa lipuu ohitse.
Suojelisin sinua kaikelta.

Sinä ja minä (omistettu)

Pisarat poskipäillä,
sadepisaroita ja kyyneliä.

Minulla on sinua ikävä.

Kumpa osaisin kertoa sen
paremmin, tarkemmin, useammin.

Minua pelottaa.

Päästäänkö me koskaan
istumaan yhdessä
Rastilan rannalle juomaan
aamukahvia?

Haluan luoksesi.

Minussa on pala sinua,
vieläkin.
Ranteeni arvet kertovat tarinaa,
joka on ommeltu umpeen.

Sinä ja minä.

"Sä oot auttanu mua niin paljon"

Saippuakuplaunelmia

Sininen, vihreä, vaaleanpunainen

Huolettomina ilmaan

Puhallat kuplia hymyillen

Kohoavat korkeammalle

Katselet niitä, kunnes ne katoavat

Ovat unelmia:
Särkyviä, katoavia,
tavoittelemattomissasi

Universumin

Tähtipöly on paakkuuntunut ripsiisi.
Yönmustat kutrisi laskeutuvat rinnoillesi.

Asteroidin lailla sinä tulet,
arvaamatta,
lujaa.

Sirot askeleesi jättävät jälkeesi utuisen pölyn merkiksi,
että olit elämässäni.

Mihin olet matkalla?

Universumin laidalle.

Sieppari

Aamukaste tuntuu hyvältä paljaiden jalkojen alla.
Nutturalle unohdetut hiukset ovat kihartuneet.
Heräsin taas itkien, lakana puristettuna nyrkkeihin.
Teen sitä nykyän usein.

Tatuoin unisiepparin käsivarteeni,
kannan karkottajaa jatkuvasti.

Kuinka monta viikkoa ajattelen sinua

Ennen viihdyit ajatuksissani
minuutin,
puoli tuntia,
tunnin
ja nyt olen lopettanut laskemisen.
Ajattelen sinua liikaa,

 liikaa elämää ja sen monimuotoisuutta.

Ajattelen, miksi olet siinä'

ja miksi kestät pörröistä tukkaani

ja utuisia, itkuisia silmiäni
ja sitä, kuinka välillä päässäni on

masennuksen väliaikainen koti ja takkahuone.

Puhun sanoja, jotka eivät sovi suuhuni

 ja ajatuksia, jotka eivät kuulu päähäni.
Itken vaikka kuuluisi nauraa

ja huudan, kun pitäisi olla hiljaa.

Ajantajuni on kadotettua

ja silmiäni kehystävät viimeviikkoiset univelat.
Haluan nauraa ja valvoa aamu viiteen

 ja sitten nukahtaa pää sinun reidelläsi,

 sormesi upotettuina hiuksiini.

Elämä

Universumimme on vain tietokonesimulaatio.
Bittiavaruutta mielemme ympärillä.
Meidät on kääritty koodirivistöihin.
Ei elämä ole koskaan tuntunutkaan oikealta.
Olemme halpoja tietokoneohjelmia, jotka ovat korvattavissa liian helposti.

Riipivä

Valkeaa sielunmaisemaa
maalattuna mustalle kankaalle.
Punaisia kyyneleitä,
tapetoituna poskipäille.
Rakastin meitä enemmän kuin itseäni.

Tuleva

Äiti sanoi aina,
että mulla on valoisa tulevaisuus.
Kolme L:ää,
hyvä jatko-opiskelupaikka,
oma kämppä ja
hyvä työ.
Koreat häät,
hyvä mies ja
kaunis lapsi.

Ja minä istun ruttopuistossa pussikaljalla.

Enkelin

Kyyneleet tippuvat
punaisina.
Värjäävät sinut,
värjäävät minut.

Itkevät enkelitkin. 

Aino

Avaan silmät.
Mä seison keskellä järveä.

Minä en huku.

Kuuntele, laulusi soi

Ihmiset ovat kuin lauluja.
   Toiset ovat kauniita, joihin ei ikinä kyllästy.
        Toiset ovat ailahtelevia, arvaamattomia, joiden loppu koittaa kun sitä vähiten odottaa.
   Toiset eivät koskaan tule miellyttämään kaikkia.
Toiset ovat surullisia, saavat sinut itkemään.

Ehkä minä olen laulu, joka särkee sinun sydämmesi.

Puuttuva

Hän maalaa. Hän maalaa kauniisti,
paremmin kuin moni taiteilija, jonka nimen osaat sanoa.

Mutta maalauksista puuttuu aina jotain.

Intohimo.

Siivillä

Hattaranvärinen vesiputous.
Nauru kaikuu kallion seinämistä.

En ehdi nähdä enkä kuulla.
Sinä hyppäät ja kiiruhdat kilpaa alas.

Älä lennä liikaa,
siipesi katkeavat.

Pelastus

Tulikuuma vesi tuntuu jääpiikeiltä iholla.
   Minua pyörryttää.
Kerran lupasit minulle, ettet anna minun hukkua.
   Oletko pelastamassa minut nyt?

Tuoksusi

Tulisin jouluksi kotiin.
   Muistelisin junamatkalla
   tuoksuasi.
Koputtaisin oveen, odottaisin.
   Tuoksuisit piparille ja itsellesi.

  

Yhteinen aika

Kutrisi ovat lyhentyneet
   Haluan pörröttää niitä vielä vähän.
Hymyilet minulle.
   Katsot minua liian hyvätahtoisesti,
   lempeästi.
Olet kaunis hymyillessäsi, varsinkin kun hampaittesi ylärivistö paljastuu.
   Ymmärrät, kun sanon sinua
   kauniiksi.

"Kai mä haluaisin olla sun kaa vielä, kun itse valmistut"

Vihaa

En halua edes kuulla mitä sanot.
    Olen vihainen.
"Mä olen pahoillani"
     Miksi edes pyydät anteeksi?
Puren hampaat yhteen.
     Haluan heittää tavaroita päin seiniä.
Anna minun repiä hiukseni irti ja huutaa sinulle.

Voikukka

Olen voikukka ruusutarhassa.
Mutta kerrankin

joku valitsi yksinkertaisuuden kauneuden sijasta.

Poimi minut.

12

12 kuukautta ja 12 minuuttia.
Niin kauan minulta se vei.

   Tajuta, ettei kaikki ole ennalta kirjoitettua

Sanoja kirjassa, jota Jumala ja Saatana yhdessä selaavat.
Valitsevat nauraen, kuka seuraavaksi hyppää alas pilvenpiirtäjän katolta.

Hiekkaa (huhtikuu 2014)

Minä maalaan ja sinä soitat.
Kätesi rummuttavat tahtia,
sormesi näppäilevät sointuja.
Minä yritän maalata tunteeni esiin.
Näyttää sinulle millaista se on.

Katsella elämänsä valumista hiekan tavoin sormien välista alas tyhjyyteen.

Muistoja (helmikuu 2014)

Onko mielessäsi enää ajatuksia minusta?
Kuinka harhailin kahelta yöllä luoksesi,
kuinka itkin mustia ripsiväritahroja paidallesi,
kuinka istuin keittiössä aamupalalla, antaen sinun vielä nukkua.
Muistatko enää, että olin joskus osa elämääsi?

Virheitä (maaliskuu 2014)

Kuiskataan sanoja toistemme korviin.
Maistetaan toistemme huulia.
Humallutaan toistemme tuoksuista.
Tullaan riippuvaisiksi naurusta.
Purraan toistemme kaulat fritsuille.
Rakastutaan.

Vain huomataksemme aamulla kaiken olleen virhe.

Korjataan minut

Maalataan lohkeavalle pinnalle uusi maali.
Siloitetaan lakanan rytyt.
Istutaan sylikkäin ja suudellaan, kun vuorokausi vaihtuu.

Sinä sait surun vaihtumaan onnen kyyneliin.

Kaksi puuta juurineen

Pujotat sormet omieni lomaan.
Suutelet ja annat ymmärtää ettei mikään aijokkaan muuttua.

Me olemme tässä.
Kasvamassa yhdessä.
Erilleen tai yhteen.

Nimetön

Koen olevani huono asioissa.

En aina osaa puhua,
kertoa tunteistani sinulle.
En aina osaa itkeä kun pitäisi,
enkä muodostaa lauseita sopiviksi.

Haluan oppia keksimään edes runoilleni nimiä. Nimissä olen huono.

Mustelmani

Lyöt minua.
Kasvoillani helottaa

ensin punainen,
sitten violetti,
sininen,
vihreä,
keltainen.

Lyö minua uudestaan.

Sunnuntain kyyneleet

Eilisen kyyneleet tuntuvat painavina silmäkulmissa.
Maanantai on kaikista pahin.
Takana vain muutama tunti unta.

    Jos laskeen katseeni lattiaan, et ehkä nää sieluuni, joka heijastuu silmieni kyynelistä.

Pilvilinnojani

Pilvilinnat taivalla.
Valkeaa hattaraa ja pitsireunoja.

  Sellaista elämäni oli.

Nyt piiloudun hatun lierin alle,
piiloon kaikelta.
Ja äiti sanoi että olen vanhentunut.

    Näkeekö sen jo?

Pysyn paikallani

Ihoni on sammaloitunut,
olen juurtunut paikoilleni.

   Haluan liikkua.

Rakastan sinua

Kävellään käsi kädessä auringossa.
Kävellään käsi kädessä sateessa.

Kävellään vierekkäin ja vanhetaan.
Nähdään miten uurteet syntyvät.
Katsotaan kuinka värit haalistuvat.

Samat sävelet soivat silti.
Ja sinä olet siinä.

Minä rakastan sinua.

Hukkaamani tiet

Tiet jotka yleensä ovat vieneet minut kotiin,
vievät minut nyt väärään kaupunginosaan, väärään paikkaan.

Herään 04:56 aamuyöllä metroradan varrelta ja yritän muistaa miten sinne päädyin.

Katu joka ennen vei turvallisesti omalle kotiovelle, veikin nyt tänne missä aamu on jo korkealla muiden nukkuessa.

Nukunko minäkin?

Makaan aamukasteisella nurmella, kunnes aamun ensimmäinen metro kertoo kaupungin heränneen.

Suojelusenkelini

Itken sikiöasennossa,
yksinäinen yö ja sen viitta painavat hartiat kumaraan.

     Suojelusenkelini on hirttäytynyt kattokruunusta.

Yö vaihtuu minuutti minuutilta aamuun ja värjää taivaan punaisella.

Tapaaminen

Kun unohtaa jonkun ja tapaa tämän yllättäen, miten pitäisi toimia?

Hymyillä ja kertoa kuulumiset.

Muistaa ne kaikki illat jotka vietti odottaen yhteydenottoa.

Pyyhkiä huomaamaton kyynel silmäkulmasta ja yrittää esittää, ettei sydän koskaan lyönytkään hänelle.

Ruusutarhani

Ruusutarhani on hoitamatta.
Piikit raapivat jokaista, joka sinne eksyy.

   Kukaan ei haluaisi kahlata piikkimeren läpi luokseni.

Täällä minä istun, verenpunaisissa ruusumeressa, huhuillen itseäni.

Pesen itseni uudeksi

Pesen kasvoiltani tämän päivän.
Jokaisen kolahtaneen sanan.
Jokaisen sirpaleen sieluani.
Ne valuvat lavuaarista alas putkistoon.
Ja ne antavat minulle vielä mahdollisuuden yrittää uudestaan huomenna.

Takkuja

Hiukseni ja sieluni
   Yhtä takussa molemmat

Siloittaisin hiukseni
    Ja sieluni

Jos en haluaisi kaikkien näkevän,
kuinka sotkussa olen.

Tämä aamu

Pakkoliikkenä itsentä peilailu näyteikkunoista.
Sielu yhtä tyhjä kuin katse.
Hakaneuloilla korjattu reppu lyö selkään.
Kello on viisitoista vaille yhdeksän ja Sörnäisten leipäjono on pitkä kuin nälkävuosi.

Uurteet silmien alla

"Miten voit?"

"Hyvin"

(huomasitko silmäpussini)

Onnellinen

Pysäytetään hetki
Ollaan onnellisia
Unohdetaan betonitalojen viidakko
Tunnetaan meren suolaisuus kasvoilla

Suudellaan

Ollaan joka hetki onnellisempia
Kuuletko kuinka sydämmeni lyö sinulle

Luonnollinen minä

Roisoinen ihoni
Puun kuoren halkeamat ja epätasaisuus
Reisien raskausarvet
Saharan autiomaan hiekkadyynien kumpuilevaisuus
Varjot silmieni alla
Syvimmät laaksot, joiden pohjalla virtaa vesi
Minä
Voikukka eksyneenä ruusutarhaan

Ketä haluan miellyttää

Vihreät silmät tuijottavat peilistä takaisin
Suoraan lävitseni
Hiukseni ovat kasvaneet
Ne ulottuvat jo leukaan
En tunnista enää itseäni

Ehkä se on hyvä

Aamuinen kahvi

Paskanmakuista kahvia
Sinä hymyilet irvistyksen peitoksi
Kehut kahvia
Tiedän sen maistuvan kamalalle
Eihän se koskaan ole minun keittämänäni mitään muuta

Sanomalehden kuolin- ja syntymäilmoitukset sekoittuvat toisiinsa
Ne kättelevät ja toivottavat toinen toisilleen hyvää iltaa

Ja minä aloin itkeä

Autoja ja elämäni

Virtaviivaisia, ohikiitäviä
Sujahtavat ohi, unohtaen pysähtyä
Kaikilla on kiire

Ja minä seison

Seison tässä risteyksessä
Katsellen elämääni
Se sujahtaa ohitseni
Kelaa filmikameran lailla tapahtumat lävitse
Kaikki ne tapahtumat joita ei koskaan ollutkaan

Etääntymisestä

Ehkä haluan oikeasti kuulla
"Mitä sulle kuuluu?"

Aina joskus
Välillä
Iltaisin

Sinun suustasi.

Aurinko ja iltahämärä

Laskeva aurinko ja iltahämärä
Suutelevat toisiaan
Aurinko alistuu, antaa vallan
Katoaa ja hukuttautuu

  Iltahämärä ja aurinko
  Rakastavat kuoallakseen

Aurinko ei koskaan voi kuitenkaan
Jäädä rakastettunsa luo
Hän kuolee rakkautensa vuoksi

    Tekisimmekö mekin niin?

Hukassa

Pää sinun reidelläsi
Kykenemätön nousemaan
Selitin sinulle maailmasta
Uudesta huomisesta
Piirtelin kuvioita ilmaan
Näytin sinulle asvalttiin hukkuneita kukkasia

Olimme hukassa,
niin hukassa

Haluanko minä

Hiukseni ovat haalistuneet
Niissä on enää vain haalea liila sävy

   Sotket hiukseni
   Ja kysyessäni miksi
   Vastaat, että koska haluat

Puhallat savun ylös taivaisiin
Maakaamme selällämme

     Haiset hieman yksinäisyydelle
      Ja tupakalle
    
Suljen silmäni
Mutta mieleni on avoinna

    "Suudellaanko?" sanat leijailevat ilmassa
     Kysyessäni miksi

Vastaat, että koska haluat

Yksi harmaa iloton päivä lisää

Kyyneleet ja sadepisarat ovat sekaisin kasvoillani
   En osaa enää laskea kuinka kauan olen seissyt paikallani
Tai kuinka moni ihminen oli katsonut minua säälien
    
Hiukseni ovat liimautuneet kasvojeni kehyksiksi
     Uitettu koira
Väsynyt hymy kasvoilla
      Nään sinut

Kävelet ohitseni
Kylmä tuuli sujahti takkini sisälle
     Suoraan sydämeeni

Niskaani kasvaa liljoja

Sinä saat kukat kukkimaan
Sielläkin
Missä minä en niiden antanut

Poissa

Kuiskaan sanat korvasi juureen
Et enää vastaa
Et ole enää edes siinä

Arvasin.

00:02

Kellon digitaalinumero vaihtuu
Vihreänkuultava valo kasvoillasi
Nukut
Päässä soiva Ruotsin Euroviisubiisi
Verhon välistä kattoon raidan piirtävä katulamppu
Sade hakkaa kattoa
Rytyssä oleva lakana
Sängyn yläpuolella unisieppari nappaamassa painajaisia

Istun pöydän alla

Kyyneleet vierivät poskipäitä alas
Jättävät harmaan pyrstön jälkeensä
Tarkoititko mitä sanoit?
Satutitko sanoillasi tahallasi?
Jokainen sana on avohaava ranteeseen
Jokainen lause alakoukku vatsaan
Ehkä mä ansaitsen tän

Lukija

Luin ennen paljon enemmän
Mutta mitä tapahtui?
Kasvoinko minä ulos omasta maailmastani?

Silta

Pysähdyn

Suutelit minua, sait minut nauramaan

Sade hakkaa olkapäitäni

Pidit kädestä ja nostit sitten ilmaan

Unohdun hetkeksi

Taisi olla kesäkuun viimeinen viikko

Harmaa taivas maalaa maailmani

Aurinko sai silmäsi vaihtamaan väriä

Tyhjä silta seisoo samanlaisena kuin silloin

Hän makaa vieressäni tuijotellen kattoa

Siilitän hänen hiuksiaan
Oranssihtavat, oljen sävyiset
Nieleskelee ajatuksiaan
Nostaa muurit suojakseen

Silmät utuisina
Katsovat kaukaisuuteen.
Mutta minne?

Ehkä huomiseen, ehkä eiliseen.

Haluan pois

Varjot silmien alla
Haluan pois ihmismassasta

Kylmät väreet

Heitä on kaikkialla
Liian monta ihmistä pienessä tilassa
Kuin hiljalleen vedellä
täyttyvä sukellusvene

Uneton ja onneton

En taaskaan saa unta

Ajatuskia, ajatuksia

"Olen onnellinen puolestasi"
Haluan myös onnen omasta takaa.

Ehjäksi

Voidaanko ihmiset rakentaa talojen lailla?
Tiili tiileltä, vieri viereen.
Rakennetaan heidät kokonaisiksi
ja tarpeen tullen
paikataan vuotava katto.

Sateesta

Kylmä sade kasvoilla ravistelee
minut todellisuuteen.
Tuuli puhaltaa hiukset naamalle.
Kaulaileva kaksikko bussipysäkin suojissa.
Sade jättää takkiini
tummia länttejä merkiksi ilmasta.
Haluan sinut viereeni.

Hyppisitkö kanssani vesilätäköihin
Ihmisten katseista huolimatta?

Pohdintoja onnesta

Maljakäynnös ja terassihortensia

Saisinko niillä sinut hymyilemään

Patioruusu ja kehäkukka

Olisivatko niissä avaimet onneen

Tunne

Ota kädestä,
Sano ettei vielä ole aika lähteä.
Naura, kun sanon
haluavani pois.
Suutele, kun haluan olla yksin

Keväästä

Muistatko miltä tuntui
herätä keväisten auringonsäteiden
osuessa silmiin
Kuinka sädekaihdin päästi
valoseeproja kirmaamaan huoneeseen.
Muistatko miten istuimme
aamukahvilla parvekkeella ja
toruit minua tupakasta
huulieni välissä

Syksyn myötä
Kaipaan valitustasi

Hän hymyilee kuin enkeli

Kun hän vastaa, hän laulaa
Kun hän kävelee, hän tanssii

Hän ei koskaan huomannut
Miten katselin häntä
Hymyillen, surusilmin

Tietämätön maailmasta
Yrittää pitää kiinni tästä kaikesta

Mitä sinulle kuuluu

Tyttö kulkee hymyillen
Vanssit jalassa, kännykkä kädessä
Antaa ymmärtää, ettei mikään koskaan voi masentaa häntä.

Pieni tyttö, horjuvin askelin
Epävarmana, mutta niin kauniina
Hän on lasia
Hauras, kasvot posliinia
Kirjoittaa, kirjoittaa, yrittää unohtaa

Kokenut paljon, antaa hymyn vastaantulijoille
Haluaa uskoa parempaan huomiseen
Vakuuttaa kaiken olevan hyvin
Kiittää kysymyksestä:
"Mitä sinulle kuuluu?"

Ole minun maailmani

Istut selkä suorassa, intiaanina.
Tuijotat kauas ja annat aamuhämärän verhota sinut.
Tuuli kuiskii korviisi ja auringon
ensimmäiset säteet leikkivät kutreillasi.

Et tuijota enää mitään,
Vaan sinä tuijotat kaikkea.
Koko maailma on polvillaan sinun edessäsi

Kannan arpiani yksin

Mustelmat laskettu,
Jokainen arpi merkitty muistiin.
Kerrottu kaikki kahdella.

Jääty odottamaan tuomiopäivän saapumista.
Aurinko ravistelee hereille.
Maailmanloppua ei tullut taaskaan.

Osa minua

Mustelmat takareidessä,
pohkeissa ja käsivarsissa.
Tatuioituina iholle muistuttamaan.

Muistuttamaan siitä millainen olin.
Ehkä naurat minulle kun vastaan
"Otan mielelläni turpaan"

Hiekkatie

Vesi valuu maantietä pitkin
Jättäen uurteet hiekkaan
Niinkuin sinä jätit
Uurteet minuun

Juokse kovempaan

Seison sivussa ja huudan numeroita

1, 2, 3, 4...

Juoksua, kiirettä, keskeytyksiä

5, 6, 7, 8...

Kyyneleitä, hikeä, huohotusta

9, 10, 11, 12...

Jos juoksisin, luultavasti luovuttaisin
Niinkuin elämänikin suhteen

Hiljaisuus

Hän ei koskaan laittanut
iltaisin kuulokkeita korvilleen.
Hän kuunteli hiljaisuuden hengitystä,
Kaikkia niitä sanoja, joita hän
päivisin vältteli.

Nyt hän halusi kuulla ne kaikki
kuiskauksen, sanan, huudon.