Jokaikinen viikonloppu seitsemän kaljan halpa nousuhumala.
Silloin tällöin tippa viinaa ja savulle maistuneet huulet.
Kirpeä jälkimaku ja tunnustettu rakkaus,
joka johti ainoastaan ja vain särkyneeseen sydämmeen. Hieman naiivi iskurepliikki ja Vaasankadun halpa seuralainen.
Kerta toisensa jälkeen anteeksi antava kuiskaus ja rukoukseen ristityt kädet.
Itkuiset silmät ja keskiyöllä pakattu matkalaukku.
Lukuisat iholle värittyneet mustelmat,
paikaltaan lipunut kaulanikama,
jokainen liikuntakykynsä menettänyt lihas ja
kahdeksan hiusmurtumaa ranteissa.
Ne kaikki ovat ehdottomasti kivuttomampia,
kuin rakkaus.
Yksinkertaiseksi ei minua ole koskaan ennen kuvailtu.
Nyt olen avoin kirja, helppolukuinen ja yksinkertainen. Mustaa teksiä valkoisilla sivuilla ja virheettömiä kappaleita kerta toisensa perään.
En kai olekkaan Lontoon metrokartta.
Oot free spirit ja sillai.
Iltataivaan eka tähti, revontulien vika häivähdys.
Rakkauslaulujen kaunein sointu ja pisamat kesäisin kaikkien kasvoilla.
Kruunu ja klaava, tequilashotti ja humalainen hyvä idea.
Sä oot kahlitsematon, tottelematon ja värikäs ajatus aamuyöstä.
Istahdan moottoritien varteen ja jään siihen. Et olisi koskaan tullutkaan, mennytkään tai nähnytkään. Silmissäs taisi pilkahtaa surun lisäksi pettymys ja sanoit mitä sylki toi suuhusi.
"Mä en jaksa tätä enää" äänes tais murtua ja ääniviesti toisena perään huuhtoutuu alkoholina mun huulien suodattamana kurkusta alas. Humaltunut olo ja taisin seistä Kallion kattohuoneiston parvekkeen kaiteella valmiina lentämään.
Oopperaa laulava elämänkoululainen alhaalla, valmiina ottamaan minut syleilyynsä, mutta sä taisit kehottaa mua tulemaan alas kaiteelta.
Halusin halata sua, mutten tainnut ehtiä. Poltin viimeisen tupakan ja tarjosin sulle jämät ilman huonoa omatuntoa.
Taisit olla pieninä sirpaleina, hajonneena huoneen nurkkaan, enkä mä voinut tehdä mitään. Liian humaltunut löytämään sanoja ja liian humaltunut nousemaan junaan ja hankkimaan aseenkantolupaa.
Halusin halata, mutten osannut.
Vain hullut asuu kalliossa ja koikeilee, kuin kauan kestää pää.
Luistellen velvollisuuksista, tupakka toisessa kädessä
ja huoleton hymy kasvoilla.
Etkä koskaan opi, ennen kuin putoat
ja lujaa.
Istuttaisin sut kulmäpöytään,
pois muiden katseilta.
Ostaisin liian kallista kahvia ja tuijottaisin sua silmiin.
Hipaisisin tummat kutrisi korvasi taakse
ja suutelisin, kun sitä vähiten odotat.
Tarttuisin sua kädestä ja vetäisin lähelleni,
eikä maailmassa olisi muita.
Taluttaisin sua Espaa pitkin ja
kun vähiten sitä odottaisit,
koppaisisin sut syliini.
Hukuttaisin sut suudelmiin
ja ostaisin liput Suomenlinnaan.
Onneksi sinua ei voi suudella puhki.
