Taas tunnen itseni kahta iskua satutetummaksi.
Alakoukku vatsaan ja yläkoukku leukaan.
En tiedä, mitä helvettiä edes teen.
Ajatukset ovat yksi paradoksi
ja hukutan pahan olon alkoholiin.
Oksennan tunteet kello 03.00
tuntemattoman miehen vessassa ja
riennän ulos itkien,
toinen silmä mustana ja puolet vaatteista kadottaneenaa.
Hiekkainen katukivetys rohisee,
ja puhut sinkkuuden hienoudesta.
Kai minäkin sitä kaipaan,
rajattomuutta ja vapautta.
Huolettomia suudelmia ja
ketä tahansa yöksi viereeni.
Hän rakastaa sinua ehdoitta.
Vai rakastaako sittenkään.
Haluan ehkä tytön, jolla on leijonan harja.
Tai tytön kenen hiukset ovat eevenpuun väriset.
Tai ehkä haluan pojan, jolla on naurettava sänki,
tai pojan jolla on söpöt hymykuopat ja blondi hiuspehko.
Haluan kaikkea.
Ja kaikista eniten kahvia.
Varmaan kaikki vastapäisen talon asukit on nähneet mun rinnat, sillä en jaksa pukea päälleni.
Ja taisin saada tänään nikotiininyrkytyksen nuuskasta.
Naurattaa niin perkeleesti.
Mä oon syy siihen, että astut vesilammikkoon, mä oon syy siihen että unohdit herätä ajoissa, mä oon syys siihen, että sun sydän on särkynyt.
Mä oon syy kaikkeen,
koska sä oot virheetön ja mä vasta lapsi.
15 kesää oli aivan liian vähän.
