Puolivuotinen

"Puolivuotisia meille"
minä kuiskasin
ja
sinä taisit hymyillä

Huomenna

Heräisin huomiseen,

ja
sinä
olisit
poissa.

Sadetta kasvoillani, verta kämmenissäni

Juoksin sadesään läpi
kaatuakseni,
saadakseni asvaltti-ihottumaa
polviini ja naarmuja kämmeniini.

Sade helmittyi ikkunoihin
ja me kaksi
lopetimme rakastamisen
sinä iltana.

Faktoja (via wikipedia)

Näitä öitä on useita.
Mietin oletko siellä,
hereillä.

Minua pelottaa.

Itsetuhoisuus on itsensä tahallista vahingoittamista tai halua vahingoittaa itseään. Itsetuhoisuutta esiintyy usein erilaisten mielenterveysongelmien, esimerkiksi masennuksen yhteydessä. (Wikipedia)

Nyt

Haluan sanoa,

kertoa,

korjata

kaiken.

Savu keuhkoissani

Tupakansavu maistuu
tänäyönä kitkerämmältä,
paksulta,
tukehduttavalta.

Istuin laiturin nokassa

ja vesilinnun poikanen
itki kauempana ulapalla.

Aamuisia ajatuksia

Mä taisin pyöriä yöllä monta tuntia hereillä. Kyynelet oli kastellu tyynyn ja suussa maistui oksennus herätessä.
   Mä olen loppuun palanut kynttilä. Savuava steariiniraunio. Sulanut ja turha.
   Tyhjiä lupauksia korvien tukkeina, punaisia lankoja käsien ympärillä. Nuori mieli tuhottuna niin helposti.
   Olen ongelma sinulle, ongelma minulle. Ongelma meille kaikille.

Surun lepopaikka

Ulkomittari näyttää +4 astetta. Sieluni on tällä hetkellä yhtä kylmä kuin ulkoilma. Minua paleltaa enemmän, kuin aikoihin.
   Olen lukkiutunut sikiöasentoon sänkyni pohjalle laskemaan käsieni pisamia.
   Kuinka mones tunti on kulunut? En tiedä. Tähän olen päättänyt suruni kanssa asettua, pitämään lepopaikkaa.
   Tähän minä olen jäävä, kun suru päättää siirtää osan minua sadekuurojen ravistelemaan pihaan.
   Kylmä, kostea ja piiskattu nurmikko johtaa askeleeni puumajaan.
Sinne toinen osa minua tekee asuinsijan ajatuksilleen.

Tiistai

Keskiviikko,
jota odotin

ei koskaan tullutkaan.

Rakkaalle

Voi kulta.
Kuinka paljon vuoksesi yritän.
Sekoitan aikaani,
jaan sitä sinulle parhaani mukaan.

Teetkö sinä samaa?

Ei tätä kaikkea voi siloittaa,
menetettyä aikaa ei saa takaisin,
eikä jo itkettyjä kyyneleitä
voi pyyhkiä pois.

Olemmeko valmiit uhraamaan
yhtä paljon tälle kaikelle?

Onko edes aikaa meille?

Itkua (tunteeni)

Mä nukuin tänään
puolet päivästäni.

Hiukset ovat sotkussa,
silmät turvonneet ja
väsyneet.

Kun kuulen nimesi,
haluan itkeä.

Kyyneleet kastelevat
poskipääni jälleen.

Ohikiitävää

Me kaikki katoamme.
Olemme ohikiitäviä hetkiä tähtikartalla.

Ei haittaisi, jos viettäisin sen hetken,
sydän lyöden samaa tahtia kanssasi.

Olet kaukana

Haluan suudella niskaasi,

Rakastaa sinua.

Syvyydestä sua kutsuu

Hyppäsit veneestäni veden syleilyyn,

oletin sinun uivan rantaan.

Tummat pyörteet ympärilläsi,

kieputtavat sinua.

Ne eivät vie sinua kohti rantaan,

ne vetävät sinua syvemmälle.

En pysty vetämään sinua takaisin,
en kurottamaan edes käteesi.
Etkä sinä tarttuisi käteeni,
vaikka sitä tarjoaisin.

Maalaukseni

Olen maalannut sormiväreillä kankaalleni.

Selkääsi.

Maalannut sinulle sielun,
katseen tyhjiin silmiisi.

Kuvittanut ajatuksesi,
ailahtelemaan päähäsi.

Piirtänyt sinulle sydämmen,
sykkimään rintaasi.

Ikuistanut tunteesi,
rakentamaan elämäsi.

Pelastaja

Lasken pisamat nenänvarressasi,
kuiskaan kauniita sanoja
korvasi juureen.

Kuuntelen huuliltasi karkaavaa
naurahdusta.

Puristan kädestäsi,
kun maailma kaatuu päälleni.

Vedät minut takaisin,
kun seison parvekkeen kaiteella.

Aamuyöstä

Aurinko raidoittaa
taivaan hattaroita ja
tekee niistä saman värisiä
kuin sinun silmäsi.

Hymyilet minulle ja
minä sinulle.

Annan itselleni luvan
pörröttää hiuksiasi.

Oletko se jolle juttelen
syvällisiä kello 5 aamulla?

Jos olisin siellä

Mä haluan ottaa sut syliin.
Pitää siinä.
En antaa kenenkään satuttaa sua(en edes sinun itsesi).

Istuttaisiin ja annettas maailman vaa lipuu ohitse.
Suojelisin sinua kaikelta.

Sinä ja minä (omistettu)

Pisarat poskipäillä,
sadepisaroita ja kyyneliä.

Minulla on sinua ikävä.

Kumpa osaisin kertoa sen
paremmin, tarkemmin, useammin.

Minua pelottaa.

Päästäänkö me koskaan
istumaan yhdessä
Rastilan rannalle juomaan
aamukahvia?

Haluan luoksesi.

Minussa on pala sinua,
vieläkin.
Ranteeni arvet kertovat tarinaa,
joka on ommeltu umpeen.

Sinä ja minä.

"Sä oot auttanu mua niin paljon"

Saippuakuplaunelmia

Sininen, vihreä, vaaleanpunainen

Huolettomina ilmaan

Puhallat kuplia hymyillen

Kohoavat korkeammalle

Katselet niitä, kunnes ne katoavat

Ovat unelmia:
Särkyviä, katoavia,
tavoittelemattomissasi

Universumin

Tähtipöly on paakkuuntunut ripsiisi.
Yönmustat kutrisi laskeutuvat rinnoillesi.

Asteroidin lailla sinä tulet,
arvaamatta,
lujaa.

Sirot askeleesi jättävät jälkeesi utuisen pölyn merkiksi,
että olit elämässäni.

Mihin olet matkalla?

Universumin laidalle.

Sieppari

Aamukaste tuntuu hyvältä paljaiden jalkojen alla.
Nutturalle unohdetut hiukset ovat kihartuneet.
Heräsin taas itkien, lakana puristettuna nyrkkeihin.
Teen sitä nykyän usein.

Tatuoin unisiepparin käsivarteeni,
kannan karkottajaa jatkuvasti.

Kuinka monta viikkoa ajattelen sinua

Ennen viihdyit ajatuksissani
minuutin,
puoli tuntia,
tunnin
ja nyt olen lopettanut laskemisen.
Ajattelen sinua liikaa,

 liikaa elämää ja sen monimuotoisuutta.

Ajattelen, miksi olet siinä'

ja miksi kestät pörröistä tukkaani

ja utuisia, itkuisia silmiäni
ja sitä, kuinka välillä päässäni on

masennuksen väliaikainen koti ja takkahuone.

Puhun sanoja, jotka eivät sovi suuhuni

 ja ajatuksia, jotka eivät kuulu päähäni.
Itken vaikka kuuluisi nauraa

ja huudan, kun pitäisi olla hiljaa.

Ajantajuni on kadotettua

ja silmiäni kehystävät viimeviikkoiset univelat.
Haluan nauraa ja valvoa aamu viiteen

 ja sitten nukahtaa pää sinun reidelläsi,

 sormesi upotettuina hiuksiini.

Elämä

Universumimme on vain tietokonesimulaatio.
Bittiavaruutta mielemme ympärillä.
Meidät on kääritty koodirivistöihin.
Ei elämä ole koskaan tuntunutkaan oikealta.
Olemme halpoja tietokoneohjelmia, jotka ovat korvattavissa liian helposti.

Riipivä

Valkeaa sielunmaisemaa
maalattuna mustalle kankaalle.
Punaisia kyyneleitä,
tapetoituna poskipäille.
Rakastin meitä enemmän kuin itseäni.

Tuleva

Äiti sanoi aina,
että mulla on valoisa tulevaisuus.
Kolme L:ää,
hyvä jatko-opiskelupaikka,
oma kämppä ja
hyvä työ.
Koreat häät,
hyvä mies ja
kaunis lapsi.

Ja minä istun ruttopuistossa pussikaljalla.

Enkelin

Kyyneleet tippuvat
punaisina.
Värjäävät sinut,
värjäävät minut.

Itkevät enkelitkin. 

Aino

Avaan silmät.
Mä seison keskellä järveä.

Minä en huku.

Kuuntele, laulusi soi

Ihmiset ovat kuin lauluja.
   Toiset ovat kauniita, joihin ei ikinä kyllästy.
        Toiset ovat ailahtelevia, arvaamattomia, joiden loppu koittaa kun sitä vähiten odottaa.
   Toiset eivät koskaan tule miellyttämään kaikkia.
Toiset ovat surullisia, saavat sinut itkemään.

Ehkä minä olen laulu, joka särkee sinun sydämmesi.

Puuttuva

Hän maalaa. Hän maalaa kauniisti,
paremmin kuin moni taiteilija, jonka nimen osaat sanoa.

Mutta maalauksista puuttuu aina jotain.

Intohimo.

Siivillä

Hattaranvärinen vesiputous.
Nauru kaikuu kallion seinämistä.

En ehdi nähdä enkä kuulla.
Sinä hyppäät ja kiiruhdat kilpaa alas.

Älä lennä liikaa,
siipesi katkeavat.

Pelastus

Tulikuuma vesi tuntuu jääpiikeiltä iholla.
   Minua pyörryttää.
Kerran lupasit minulle, ettet anna minun hukkua.
   Oletko pelastamassa minut nyt?

Tuoksusi

Tulisin jouluksi kotiin.
   Muistelisin junamatkalla
   tuoksuasi.
Koputtaisin oveen, odottaisin.
   Tuoksuisit piparille ja itsellesi.

  

Yhteinen aika

Kutrisi ovat lyhentyneet
   Haluan pörröttää niitä vielä vähän.
Hymyilet minulle.
   Katsot minua liian hyvätahtoisesti,
   lempeästi.
Olet kaunis hymyillessäsi, varsinkin kun hampaittesi ylärivistö paljastuu.
   Ymmärrät, kun sanon sinua
   kauniiksi.

"Kai mä haluaisin olla sun kaa vielä, kun itse valmistut"