perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kuinka monta viikkoa ajattelen sinua

Ennen viihdyit ajatuksissani
minuutin,
puoli tuntia,
tunnin
ja nyt olen lopettanut laskemisen.
Ajattelen sinua liikaa,
 liikaa elämää ja sen monimuotoisuutta.

Ajattelen, miksi olet siinä'
ja miksi kestät pörröistä tukkaani
ja utuisia, itkuisia silmiäni
ja sitä, kuinka välillä päässäni on
masennuksen väliaikainen koti ja takkahuone.

Puhun sanoja, jotka eivät sovi suuhuni
 ja ajatuksia, jotka eivät kuulu päähäni.
Itken vaikka kuuluisi nauraa
ja huudan, kun pitäisi olla hiljaa.

Ajantajuni on kadotettua
ja silmiäni kehystävät viimeviikkoiset univelat.
Haluan nauraa ja valvoa aamu viiteen
 ja sitten nukahtaa pää sinun reidelläsi,
 sormesi upotettuina hiuksiini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti