Ulkomittari näyttää +4 astetta. Sieluni on tällä hetkellä yhtä kylmä kuin ulkoilma. Minua paleltaa enemmän, kuin aikoihin.
Olen lukkiutunut sikiöasentoon sänkyni pohjalle laskemaan käsieni pisamia.
Kuinka mones tunti on kulunut? En tiedä. Tähän olen päättänyt suruni kanssa asettua, pitämään lepopaikkaa.
Tähän minä olen jäävä, kun suru päättää siirtää osan minua sadekuurojen ravistelemaan pihaan.
Kylmä, kostea ja piiskattu nurmikko johtaa askeleeni puumajaan.
Sinne toinen osa minua tekee asuinsijan ajatuksilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti