Pisarat poskipäillä,
sadepisaroita ja kyyneliä.
Minulla on sinua ikävä.
Kumpa osaisin kertoa sen
paremmin, tarkemmin, useammin.
Minua pelottaa.
Päästäänkö me koskaan
istumaan yhdessä
Rastilan rannalle juomaan
aamukahvia?
Haluan luoksesi.
Minussa on pala sinua,
vieläkin.
Ranteeni arvet kertovat tarinaa,
joka on ommeltu umpeen.
Sinä ja minä.
"Sä oot auttanu mua niin paljon"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti