torstai 18. syyskuuta 2014

Herätyskellon sijasta olen henkisesti rikki

Miten voisin kävellä pää pystyssä täällä, kun jokaisen katse on konekivääritulitus rintaan.

Mä tiedostan punaiset ja utuiset silmät, jotka luovat illuusion unettomasta yöstä. Aivan kuin olisin saanut turpaan ja viettänyt yöni ulkona etsien itseäni.

Ajatukset ovat jossain muualla kuin täällä ja tupakan savu tuntuu jämähtäneen keuhkoihin.
Ahdistus kietoutuu kaulan ympärille kuin hirttosilmukka. Helvetti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti