Katselen kaikkea taas savuverhon takaa.
Silmille on levitetty harso ja mä olen kaukana täältä, vaikka istunkin tässä.
Tälläistä se on ollut jo kaksi viikkoa.
Mun kirjoittamissa teksteissä ei ole järkeä,
mutta niissä oon enemmän läsnä, kun viikkoihin.
Sä oot turhautunu muhun ja kaikki kaatuu päälle.
Mä haluisin vaan istua yöllä ulkona, polttaa tupakkaa sun kanssas ja etsiä taivaalta tähtikuvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti