Mä olen tunnin myöhässä,
eksyttyäni Haagan metsiin.
Haluan huuta ääneen ne kolme sanaa,
kävellä ilman kenkiä,
nauraa vastaantulijan ilmeelle,
polttaa koulukirjat,joita vielä tarvisen,
juoda itseni tiedottomaan tilaan ja oksentaa pahaa oloani itkien,
hypätä sun reppuselkääs, vaikka pelkään korkeita paikkoja
ja hukuttautua Vantaanjokeen auringon laskiessa.
Kylmät väreet tuntuu pyyhkivän mun ylitse, useemmin kun mä toistelen itselleni olevani kunnossa.
Ja mä teen sitä aika usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti