Joinain öinä toivon,
ettei pimeys
painaisi hartoitani kasaan.
Haluaisin osata puhua,
kertoa ja näyttää
olevani jotain muuta,
mitä nyt olen.
En ole tarpeesi rohkea,
tarpeeksi kypsä,
tarpeeksi itsenäinen.
Mutta olen liian herkkä,
kirjava väripaletti,
ailahteleva
ja rakastunut.
Kertoisin sen sulle tuhannella tapaa,
jos en tietäisi jo,
että työnnät minut varjoihin.
Sinne, missä en muistuta sinua mistään.
Olen haamuna jokaisessa valokuvassa,
jokaisessa uutisessa
ja jokaisessa runossa jonka luet.
Minä en kuitenkaan
koskaan sopinut sängynlaidallesi,
istumaan ja kuuntelemaan, kuinka soitat
hissimusiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti