Takut hiuspehkossani
rakentavat tuulelle pesää,
kun kesä lähenee loppuaan ja
päivät lyhenevät.
Aurinko polttaa silti pisamia kasvoilleni
ja pystyn laskemaan kolmeentuhanteen asti niitä peilistä tuijottaessani.
Haluaisin olla tämän kesän näin, mutta
jotain puuttuu kun nauramme kesäyössä
ja yritämme muistaa omia nimiämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti