Fritsut kaulassa ovat etuoikeus,
kalja kädessä on illan pelastus ja filtteriin asti poltettu tupakka illan viimeinen vitsaus.
Mä taidan kaivata elämää, jolloin unohdin itseni.
Kun pystyin itkemään tuntikausia itseäni uneen ja nukahtamaan aamun pikkutunneilla, silmät turvonneina.
Kun puhelimestani loppui joka päivä akku kello 16.03 ja jouduin kantamaan laturia mukanani jatkuvasti.
Kun sain lähteä koulusta tapaamaan ahdistavia ihmisiä, jotka olettivat minun heittäytyvän sillalta alas.
Nyt mä olen vain rakastunut elämään, parhaaseen ystävääni, poikaan, jonka tapasin takapihallani, musiikkiin, joka saa aivot ajattelemaan 'vitut siitä' ja kirjojen hiljaisiin sivuhenkilöihin.
En kaipaa mitään ja kaipaan kaikkea.
Yksinäinen, mutta ympäröity.
Viiden polun kiertoreitti ja kotimatkan rikkinäinen silta.
Monimutkainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti