Miksi olen jämähtänyt tähän? En edes itse tiedä. Ehkä minä pelkään askelia. Pelkään takana murenevaa kalliota ja edessä hukuttavaa merta. En ota askeltakaan, koska pelkään kadotusta.
Ja mikä pahinta; yksinäisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti